Keskiviikko 18.7.
Virelä, Ikuri
Ikurin keskiviikkoillassa valkopaitainen
kotijoukkue joka oli saanut vieraita Sastamalasta, jonka
ylpeys PoNU Bk tuli kokeilemaan Rellu keskikesän kuntoa. Keseän korvalla
pelattu ensimmäinen otteluhan oli Rellun osalta suht surullinen.
Siipirikkoisena matkassa ollut ryhmä joutui taipumaan vieraissa 5-1
numeroin, joten nyt mainiossa kesävireessä olleella joukkueella oli
ehdottomasti revanssin paikka.
Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä. Rellun keskikenttä piti
kenttätahtumia hallussaa alusta lähtien ja molemmat joukkueet vielä
hakivat tunnustellen paikkaansa kentällä kun Rellulaisten taivas pimeni
jälleen kerran heti ottelun alussa. vain 13 minuuttia oli pelattu kun
Ponun toppari paiskasi pitkän pallon maltillisesti puolustukseen
rymittäytyneen kotijoukkueen pelaajiston yli, rellun maalilla
armeijakiireiltään jälleen häärinyt Roope Hakulinen ei tullut vastaan
parhaalla mahdollisella vauhdilla häviten näin juoksukisan irtopalloon.
Kaiken kruunasi ohipotku, jonka jälkeen Ponun poika sai kuljettaa pallon
tyhjään maaliin. Liekö mainio pisteputki täyttänyt sitten valkopaitojen
masut, siksi haluttoman ja flekmaattisen oloisena ottelu jatkui
takaiskumaalista huolimatta. Kaikki kaksinkamppailut pelattiin löysästi,
puhe oli heikkoa ja liike olematonta. Vastustajakaan ei varsinaisesti
haastanut voimakkaasti, mutta ei sitä Rellu osastokaan halunnut tehdä.
Sitä saa mitä tilaa, ja 41 minuutin kohdalla Ponu käväisi jälleen
maaliteossa. Tällä kertaa mainio yhteys löytyi kulmapotkusta jossa ainoa
maalin edessä häärinyt vierailija nekkasi pallon pömpeliin kolmen FCR
puolustajan keskelä.
Toisella jaksolla FCR viritteli pienimuotoista kiriä. Jakson
ensimmäinen 20 minuuttia sujui vankasti kotijoukkueen määrätessä tahtia.
Muutamia maan mainioita maalitilanteitakin syntyi. Veli-Matti Kopakkala
pääsi kertaalleen nokikkain maalivahdinn kanssa, mutta häkellyksissään ottikin
pallotatsin kädellään. Paria hetkeä myöhemmin Erno Maja lähetti
puolivolleystä vihaisesti maalipuuta nuolaisseen pallon. Kun kaivattua
kavennusta ei kuitenkaan tullut, akoi uskonpuute taas puraista itse
kutakin ja sangen vaarallisiin maalitilanteisiin ei enää päästy
näennäisestä hallinnasta huolimatta.
Iloisia asioita Laukontorin kahvirinkiin ei tästä ottelusta FCR:n
osalta juuri jäänyt. Ottelu toimi mainiona osoituksena siitä, että
tulosta on tehtävä joka ottelussa, ja kaikkiin peleihin pitää tulla
voitto mielessä. Vanhat meriitit eivät kupissa paina kun tuomari
puhaltaa pilliin.
Otteluraportti: Tuomas Nykänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti